Jutta Urpilaisen ura nousi politiikassa raketin lailla. Hymy leveni ensin SDP:n puoluejohtajuuden myötä ja sen jälkeen vielä entisestään, kun valtionvarainministerin paikka oli varmistunut.
Työ hallituksessa pääministeri Kataisen rinnalla alkoi sujua ehkä liiankin sopuisissa merkeissä, sillä vasemmistoa edustavan Urpilaisen katsottiin vetävän liian oikeistoa myötäilevää linjaa.
Toukokuussa Urpilaisen hienot haaveet pysyä politiikan huipulla kariutuivat demarien puoluevaltuustossa, joka valitsi tylysti Urpilaisen tilalle työelämässä parkkiintuneen ammattiyhdistysaktivisti Rinteen.
Urpilainen menetti omien puoluetovereidensa päätöksen takia myös valtiovarainministerin salkkunsa ja putosi rivikansanedustajaksi.
Tapaus on yksi dramaattisimmista maamme poliittisessa historiassa eikä voi kuin ihmetellä sitä tyyneyttä, jolla Urpilainen pudotukseensa suhtautui. Kokkolalaisen veri ei vapissut.