Lapsuus oli jatkuvaa pelkoa, koska meitä hakattiin kotona. Jouluisin meitä ei lyöty. Muulloin sai pelätä alinomaa selkäsaunaa, varsinkin sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin, kun lahkolaiskokousten jälkeen palasimme usein itkien kotiin. Siellä äiti käski lyödä ja isä löi. Lyöntien jälkeen isä sanoi, että muistakaa ettei näistä kotiasioista sitten puhuta näiden seinien ulkopuolella mitään. Me emme puhuneet, koska pelkäsimme että meidät hakattaisiin hengiltä, jos vanhemmat olisivat saaneet kuulla ulkopuolisilta meidän kertoneen perheväkivallasta.