Sanomalehtien toimittajille tuli sähköisen tiedonvälityksen ja kaikenkattavan somen myötä eteen uusi ongelma: mistä kopioisin seuraavan juttuni.
Nykyisessä mediamaailmassa ei riitä enää se, että toimittaja sulattelee juttua viikon ja ryyppää heti perään toisen. Nyt vaaditaan juttujen tekijältä välittömästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Plagioinnin takia esimerkiksi Iltasanoman ja Iltalehden monet jutut ovat kummassakin samoja. Toisen tekemä juttu siirretään sellaisenaan heti toiseen lehteen ilman anteeksipyyntöä.
Muutkin niin sanotut kunnialliset sanomalehdet ovat iltalehtien tapaan tarttuneet toisten tekemiin juttuihin ja siirtäneet niitä sellaisinaan oman lehtensä sivuille.
Ennen näinkin vakavaan olisi tartuttu välittömästi, mutta nykyään ikäänkuin pikku hiprakassa kaiken aikaa elävä, journalisteja valvova Julkisen sanan neuvosto on jähmettynyt puhumattomaksi suolapatsaaksi. Herrakerhosta ei kuulu edes änkytystä enää.
Olisiko nyt se hetki, että itse presidentti Niinistön olisi kehotetttava torkkuvaa Julkisen sanan neuvostoa sille kuuluviin töihin?