Hautajaisissa kuulee, kuinka hyvä vainaja oli elinaikanaan. Kylän pahin juoppokin muuttuu kuoltuaan enkelikasvoiseksi hyväntekijäksi, joka ei jättänyt koskaan ketään pulaan. Lapsiaan pahoinpitelevästä kanttoristakin kehkeytyy hautajaispuheissa lapsiaan yli kaiken rakastanut isä. Kylän ilkeimmästä juoruämmästä tulee kuoltuaan kaikkien kyläläisten paras kaveri.
Jos ja kun nämä juhlapuhujat ovat todella sitä mieltä mitä sanovat, niin kertokoon samat hyvät asiat vielä elossa oleville sukulaisilleen ja ystävilleen. Jokainen ihminen ilahtuu varmasti kehuista. Kuolleiden kehumisessa ollaan auttamattomasti myöhässä.