Asuntokupla on nyt tosi, sillä asuntojen hinnat laskevat tällä hetkellä kiihtyvää tahtia pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Omakotitalojen omistajat ovat kankeina kauhusta, kun talojen hinnat romahtavat romahtamistaan. Kohta on edessä tilanne, että tietyiltä alueiilta omakotitaloa ei saa kaupaksi, vaikka hinnan pudottaisi lähelle nollatasoa.
Mökkikauppa on hyytynyt sekin lähes täysin. Hyvältä paikalta, isojen kaupunkien läheisyydestä, mökin saa vielä kohtuuhintaan myytyä, mutta periferiasta ei mitenkään, jos ei pudota mökin hintaa puoleen alkuperäisestä pyynnistä.
Nuoret, jotka ovat juuri rakennuttaneet parinsadan neliön omakotitalon, ovat hukassa. Se ei mene kaupaksi, ja edessä on monella kahden asunnon loukku, kun kaikki rahat ovat menneet rakentamiseen ja pankki painaa päälle kuin yleinen syyttäjä.
Kaupaksi menevät enää vain suurten kaupunkien keskustoissa olevat hyväkuntoiset yksiöt ja kaksiot. Sitä suurempia on turha edes yrittää myydä.
Asuntokuplassa on merkillisintä se, että rakennusliikkeet eivät ole laskeneet lainkaan uusien asuntojen hintoja, vaan päinvastoin nostaneet niitä.
Rakennusgrynderit eivät ole vieläkään huomanneet, että ihmisillä ei ole enää sellaista määrää rahaa kuin ennen. Puolella miljoonalla suomalaisella on maksuhäiriö. He eivät saa pankista lainaa ja muillekin on laina todella tiukassa.
Seuraavassa vaiheessa alkaakin Suomessa ennennäkemätön ilmiö: asunnot jäävät rakennuttajien käsiin vuosikausiksi ja lopulta ei auta muu kuin laskea uusien asuntojen hintaa, vaikka hyvin vastentahtoista se rakennuttajille onkin.