Monet omasta mielestään suuret sankarit on haudattu hiljaisuudessa. Puhetta on piisannut kuin mustalaisen hevosella sitä itseään, mutta kun aktiivinen työkausi on ohi, sankarit on unohdettu samantien ja lopulta haudattu hiljaisuudessa. Olen huomannut, että aivokääpiöt isottelevat eniten.
Kuuntele vaikka hetki Björn Wahlroosin omahyväistä puhetulvaa, jos jaksat, ja vedä siitä sitten johtopäätökset. Rahalla saa, ja hevosella pääsee. Rahaa riittää enemmän kuin omiksi tarpeiksi niin Wahlroosilla, Elopilla kuin Ollilallakin. Siinä loputtomassa rahastuksessa tulee kuitenkin helposti sellainen tunne kuin olisi korvaamaton, mutta tähän asti historia on osoittanut luulon vääräksi.