Sananvapaudesta on tullut katoava kansalaisoikeus Suomessa. Sananvapautta on alettu murtaa monelta suunnalta yhtä aikaa.
Poliitikot kaventavat jopa omaa sananvapauttaan kieltämällä eduskunnassa tiettyjen sanojen käytön kokonaan. Esimerkiksi valehtelu-sanaan ei saa käyttää eduskunnan täysistunnoissa lainkaan. Niinpä monet puhuvat siellä muunneltua totuutta. Sehän on aivan sama asia, kun amerikkalaissarjoissa kirosana korvataan piippauksella.
Nettipoliisi murtaa kaiken aikaa sananvapauttamme seuraten ja kontrolloiden verkkokeskusteluja ikään kuin ne kaikki olisivat mitä suurimpia valtionsalaisuuksia. Jos joku sanoo esimerkiksi pakolaisista vähänkään kielteistä, niin häkki heilahtaa hyvin helposti.
Media on alkanut omaehtoisesti rajoittaa omaa ja kansalaisten sananvapautta keksimällä sananvastuun sananvapauden tilalle. Aamulehden päätoimittaja kuvaili median sananvastuun käyttöä seuraavasti: ”Kaikesta ei tarvitse eikä pidä kirjoittaa.”
Jos media toimii sitä kaikkea ennakoiden, mistä nousee häly, eikä sananvastuun nimissä kirjoita asiasta lainkaan, silloin media on täysin väärillä jäljillä. Sen ryhdyttävä kiireesti miettimään omaa tehtäväänsä uudestaan. Median tehtävä on nimenomaan nostaa vaikeimmatkin asiat esille ja kertoa niistä objektiivisesti, jopa pakolaiskysymyksestä.
Suojelupoliisin päällikkö haluaa ottaa haltuunsa kaikkien suomalaisten sananvapauden. Supo haluaa päästä verkkoon kenen tahansa koneelle milloin vain, jopa niin, että yksityinen henkilö ei tiedä mitään viranomaisen käynnistä sivuillaan.