Olli Luukkainen ja Sanni Grahn-Laaksonen keksivät kilvan yhä uusia keinoja opiskelijoiden rankaisemiseksi. Miksi Ihmeessä? Eihän koulu saa olla muusta yhteiskunnasta erillinen rangaistuslaitos, jossa on omat, laista poikeavat sääntönsä.
Kouluihin yritetään ajaa nyt väkisin uusia järjestysssääntöjä, vaikka järjestyslain tultua voimaan jo vuosia sitten, kaikista järjestyssäännöistä luovuttiin. Laki korvasi säännöt.
Miten olisi, jos koululaisia alettaisiin kannustaa rankaisemisen sijaan? Nykyään ainakin koulun taholta kannustus puuttuu lähes kokonaan. Oppilaat pysyvät tervejärkisinä pelkästään kotona annetun ja kaveriensa kannustuksen voimin.
Koulu on pudonnut ajastaan jälkeen eikä siellä tajuta kannustaa opiskelijoita inhimiliseen, hyvään elämään. Eihän koulua käydä koulua varten, vaan elämää ja tulevaisuutta varten.
Koulua ei ole suunniteltu rehtorien ja opettajien hyvinvointilaitokseksi, vaan sen on tähdättävä kaikkien opiskelijoiden luovuuden ja ainutkertaisuuden näytön paikaksi matkalla aikuisuuteen. Rehtorin ja opettajien on tehtävä parhaansa, jotta jokaisen oppilaan ainutkertaisuus pääsee esiin. Se ei onnistu ikinä rangaistuksia kiristämällä.