Olen innolla odottanut feminismin voimaannuttavaa uutta aaltoa, mutta se ei vain tunnu tulevan. Vielä ollaan siinä historiallisessa vaiheessa, että ponnaritukkainen nuori isä keittelee aamupuuroa sylivauva sylissään sillä aikaa, kun äiti on kuntosalilla treenaamassa pakaroitaan iskukuntoon.
Eihän sen näin pitänyt mennä. Miehen pitää treenata feministinaisensa puolesta, jotta naisen aika ei mene treenatessa hukkaan. Sen voi käyttää tehokkaamminkin, kuten yhteiskunnallisen keskustelun avaukseen feminismin olemassaolon merkityksestä yksilöille ja yhteisöille.
Kun feminismin kaikenkattavasta ja autuaallisesta merkityksestä on päästy feministíen kesken yksimielisyyteen, pidetään Ugandassa kansainvälinen kokous, missä kaikki feministit kiljuvat yhtäaikaa kilpaa ja lopuksi vetävät toisiaan tukasta. Lopuksi pöytäkirja poltetaan roviolla.