Muutamat nuorehkot lääkärit ovat unohtaneet lääkärinvalansa heti lausuttuaan sen. He ovat valmiita priorisoimaan hoitoja mitä pikimmin.
Raaimmillaan se tarkoittaa, että rahaton vanhus ei saisi enää mitään hoitoa tai ainakin heidän hoitotarpeensa määriteltäisiin niukimman mahdollisen hoidon perusteella. Varakkailla vanhuksilla olisi mahdollista saada itselleen parhaiten räätälöityä hoitoa niin kauan kuin heidän rahansa riittäisivät.
Myös köyhät eläkeläiset olisivat vaarassa menettää nykyiset hoitomahdollisuutensa. Eläkeläiset jalautuisivat käytännössä kahteen kastiin heidän varallisuutensa perusteella: varakkaat saisivat hoitoa, köyhät eivät.
Meillä on enemmän lääkäreitä, hoitajia ja hoitopaikkoja kuin koskaan, mutta silti hoidoista aletaan tinkiä pelkästään rahan takia. Onko raha tärkempi kuin ihmishenki?