Ministeri Ihalainen pähkäili aikansa ministeriauton takapenkillä lähtisikö ensi eduskuntavaaleissa ehdolle. Ministeriauton penkki tuntui niin mukavalta ja lukuisat avustajat niin nöyriltä, että Ihalainen päätti lähteä ehdolle.
Ihalainen vedettiin aikanaan pystymetsästä työministeriksi, sillä hän ei ollut kansanedustaja.
Ihalainen tunnettiin aikanaan SAK:n puheenjohtajana, joka tuli erityisen hyvin toimeen työnanajapuolen tylyimpienkin neuvottelijoiden kanssa.
Työministeriksi päästyän Ihalainen päätti ensimmäiseksi nujertaa nuorisotyöttömyyden. Lopputulos on se, että nuorisotyöttömyyttä on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Valta sokaisi Ihalaisen samalla tavoin kuin kaikki muutkin ministerit. Kun valta kasvaa aina ministerin mittoihin asti, tuntuu siltä, että pystyy muuttamaan kaiken ja määräämään kaikesta, mutta ministerinkin valta on vain väliaikaista.