Suomen taloudellinen ja sosiaalinen alamäki alkoi siitä, kun hyvinvointi-Kataisesta tuli maamme pääministeri.
Katainen sai haalittua lyhyessä ajassa lähes 50 miljardin euron lisävelat suomalaisten veronmaksajien taakaksi, kun hän hyväksyi mukisematta kaikkien eteläeuroopalaisten hulttiomaiden lainalaskut.
Katainen nosti kyseenalaisella hattutempulla itsensä Brysselin EU-eliittiin, mutta jätti kansalaiset kärsimään.
Sosiaalinen alamäki alkoi samaan aikaan kuin taloudellinenkin. Köyhät pakotettiin kyykkyyn kovalla verotuksella ja rikkaita suojeltiin samaan aikaan varsin alhaisella pääomaverolla.
Lapsiperheet rahastettiin kuiviin ja eläkeläisiltä riistetttiin indeksikorotus. Valtio siirsi lisävelvoituksia kunnille niin vauhdikkaasti, että kuntien oli kiihtyvällä tahdilla nostettava kunnallisveroa ja se näkyi kuntalaisten nopeana köyhtymisenä.
Parhaiten ovat pärjänneet pääomatuloillaan retostelevat suurosakkaat, jotka ovat vetäneet taskuihinsa hillittömät voittomiljardit siirtäessään tuotantolaitoksensa halpamaihin.